KHO:2009:80
- Asiasanat
- Toimeentulotuki, Takaisinperintä, Korvaus aviopuolisolta, Elatusvelvollisuus
- Tapausvuosi
- 2009
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 3277/2/08
- Taltio
- 2236
Puoliso ei kyennyt hänen tuloistaan ja puolisoiden olosuhteista saatu selvitys huomioon ottaen avioliittolain 46 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ottamaan osaa puolisonsa elatukseen eikä hän siten tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan. Tämän vuoksi puolisoa ei voitu velvoittaa korvaamaan toiselle puolisolle myönnettyä toimeentulotukea. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja sosiaalilautakunnan hakemus puolison velvoittamisesta korvaamaan toisen puolison saama toimeentulotuki hylättiin.
Laki toimeentulotuesta 2 § 2 momentti, 19 §, 20 § 1 momentti 4 kohta ja 21 § 1 kohta
Avioliittolaki 46 § 1 momentti
Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa
X:n sosiaalilautakunta hakemuksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaati, että A on velvoitettava korvaamaan X:n kaupungille 420,74 euroa. A:n aviopuoliso B oli saanut toimeentulotukea ajalla 26.2.-18.4.2007 yhteensä 420,74 euroa A:n elatusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. A ei ole osallistunut aviopuolisonsa elatukseen, vaikka hän olisi siihen tulojensa perusteella pystynyt. Saatava on korvaamatta sosiaalilautakunnalle.
A antamassaan selityksessä vaati, että hakemus hylätään aiheettomana. Hän ansaitsee kuukaudessa 1 000 - 1 300 euroa bruttona. Asunnon vuokra kuukaudessa on 650 euroa. Vuokra on sosiaalilautakunnan tiedossa. A ei kykene elättämään B:tä eikä liioin korvaamaan X:n kaupungille sen maksamia korvauksia. Asiassa ei ole esitetty, minkä lain perusteella A olisi elatusvelvollinen erossa asuvaa aviopuolisoaan kohtaan. Toimeentulotuesta annetun lain säännökset eivät velvoita A:ta elatukseen, vaan mainitussa laissa viitataan avioliittolakiin. Avioliittolain perusteella puolison elatusta koskevan asian ratkaisee yleinen tuomioistuin elatusta hakevan puolison vaatimuksesta.
Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut A:n suorittamaan X:n kaupungille 420,74 euroa.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan korvausta perittäessä on otettava huomioon toimeentulotuesta annetun lain 21 §:n 2 ja 3 momentin säännökset.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/1929), lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta. Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajan elatusvelvolliselta, jos hän on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa.
Viranhaltija on 23.2.2007 tekemällään päätöksellä nro 19 myöntänyt A:n puolisolle B:lle toimeentulotukea, jota on maksettu ajalla 26.2.-18.4.2007 yhteensä 420,74 euroa. Viranhaltija on toimeentulotuen myöntämisestä päättäessään samalla määrännyt, että toimeentulotuki peritään takaisin A:lta elatusvelvollisuuden laiminlyönnin takia.
A on ollut velvollinen pitämään huolta puolisonsa elatuksesta. A ei ole osallistunut puolisonsa elatukseen, vaikka hän olisi siihen tulojensa perusteella pystynyt. A on näin ollen toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa. Hakemukseen on liitetty selvitys A:n palkkatuloista. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että korvaus voidaan periä A:lta vaarantamatta hänen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut säännökset sekä laki toimeentulotuesta 21 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A vapautetaan X:n sosiaalilautakunnan vaatimasta toimeentulotuen korvaamisesta. Joka tapauksessa takaisin maksettavaksi vaadittua 420,74 euron määräistä korvausta tulee alentaa olennaisesti ja ainakin maaliskuun 2007 eli 337,43 euron osalta.
A:han on kohdistettu takaisinperintä ajalta 26.2.-18.4.2007, jolloin A:n ja B:n avioliitto on ollut voimassa. Aviopuolisot ovat mainittuna aikana asuneet erillään. Keskeisenä syynä erillään asumiseen on ollut perheen sisäinen väkivalta.
Väestötietojärjestelmään on kirjattu 29.12.2006 A:n muutto erilleen X:n kaupungissa. Tosiasiassa muutto oli tapahtunut jo kesällä 2006.
Avioliittolain mukaan puolisoiden tulee kykynsä mukaan ottaa osaa toisen puolison elatukseen. Tämän säännöksen sisältö on erossa asuvien aviopuolisoiden kesken epäselvä. Oikeuskirjallisuuden mukaan myös erossa asuvien puolisoiden kesken on voimassa elatusvelvollisuus. Kuitenkin avioliittolain tarkoittamaan elatusvelvollisuuteen toista puolisoa kohtaan liittyy avioliittolain 46 §:ssä säädetty puolison elatuskyky.
A:n bruttotuloista ja vuokran määrästä on koko vuoden 2007 ajalta esitetty selvitys. A:lle on jäänyt palkasta enimmillään käyttöön noin 400 euroa. A:n asunnon vuokra on ollut 650 euroa kuukaudessa ja vesimaksu noin 15 euroa. Asumismenojen jälkeen A:lle on jäänyt tammikuun ja huhtikuun 2007 aikana käyttöön noin 200 euroa.
Toimeentulotuesta annetun lain mukainen tuensaajan käyttövarojen minimi on ollut yli 360 euroa. Avioliittolain 46 § ei voi tarkoittaa sitä, että elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan johtaisi toisen puolison täydelliseen varattomuuteen ja toimeentulotuesta annetun lain mukaisen minimin alittamiseen.
A:ta ei ole kuultu X:n kaupungin viranhaltijan toimesta ennen kuin B:lle on päätetty myöntää taloudellista tukea toimeentuloon. Viranhaltija on ollut tietoinen A:n ja B:n asumisesta erillään ennen tuen myöntämistä.
Sosiaaliviraston 23.2.2007 tekemän tukipäätöksen asiaselosteen mukaan B on selvittänyt erillään asumisen. A ei ole voinut vaikuttaa B:n tuensaannin harkintaan.
B ei ole pyytänyt A:lta taloudellista tukea, koska hän on tiennyt, ettei A:lla ollut taloudellisia mahdollisuuksia tuen antamiseen. A on Venäjän kansalainen. Hän on saanut oleskeluluvan Suomeen perhesiteiden sekä sittemmin työn perusteella. A ei ole voinut aavistaa, että hänellä olisi elatusvelvollisuus B:tä kohtaan varsinkaan hänen omien tulojensa pohjalta. B on työkykyinen mies, jolla on mahdollisuus saada työtä. A ei ole tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan B:tä kohtaan.
Ajalla, johon takaisinperintä kohdistuu, A:lle on jäänyt huomattavasti alle 300 euroa ravintoon, puhelimeen, vaatetukseen ja muihin menoihin. A tekee raskasta työtä ja hänen tulonsa pitäisi riittää vähintäänkin ravinnon hankkimiseen. Hänellekin pitäisi taata toimeentulon minimitaso. Vaadittu takaisinperintä johtaisi siihen, että hän joutuisi turvautumaan sosiaalitoimeen hakeakseen toimeentulotukea perusosaan.
Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
X:n sosiaalilautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. Sosiaalilautakunta on viitannut hallinto-oikeudessa lausumaansa.
Sosiaaliviraston perintäohjelmaan kirjatuista kommenteista perinnän etenemisestä ilmenee, että viranhaltija on ollut yhteydessä A:han ennen päätöksen tekemistä.
Samoista kommenteista selviää, että A:lle on lähetetty kaksi kirjettä, joissa on pyydetty maksua. Näihin kirjeisiin A ei ole vastannut eikä ottanut yhteyttä, minkä jälkeen asia lähetettiin Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. A:n ansiotulot on tarkistettu Eläketurvakeskuksesta. A:n valitus tulee hylätä ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös pysyttää voimassa.
A on antanut vastaselityksen. X:n sosiaalilautakunnan selityksessä ei ole vastauksena A:n valitukseen tullut esille olennaisia uusia tietoja.
Sosiaalilautakunta ei ole ottanut kantaa A:n taloudelliseen kykyyn ottaa osaan erossa asuvan puolisonsa elantokustannuksiin. Sosiaalilautakunnan tulisi olla hyvin perillä vähävaraisen maahanmuuttajan taloudellisista oloista. Sosiaalilautakunnan kantana näyttäisi olevan, ettei toimeentulotuesta annetun lain minimitoimeentuloa koskeva sääntely koskisi erillään asuvaa naista, maahanmuuttajaa tai yleensä vähävaraista henkilöä, kun kysymys on sosiaaliavun takaisinperinnästä X:n kaupungille.
A:han ei ole oltu yhteydessä ennen B:n tukipäätöksen tekemistä. A on saanut X:n kaupungin sosiaaliviraston päätöksen postitse tiedokseen vasta sen jälkeen, kun päätös oli jo tehty myös takaisinperinnän osalta.
Tilanteessa, jossa henkilön käytettävissä olevat tulot verojen jälkeen kattavat normaalin asumisen kulut, takaisinperintää ei voi toteuttaa, mikäli maksuvelvolliselle jäisi varoja vähemmän kuin toimeentulotuesta annetun lain mukainen perusosa on eli siis noin 400 euroa kuukaudessa. A:n tapauksessa takaisinperintä johtaisi siihen, ettei hänelle jäisi rahavaroja edes ravintoon. A:n ansiotaso on edelleen samaa luokkaa kuin aikaisemminkin. Hänen työperusteinen oleskelulupansa Suomessa oikeuttaa hänet siivousalan työhön. Lautakunnan olisi tullut arvioida, olisiko A itse ollut oikeutettu saamaan tukea sosiaalilainsäädännön puitteissa. Hän on internet-pohjaisen laskurin avulla laskenut, että hänellä itsellään olisi ollut oikeus saada toimeentulotukea.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkää X:n sosiaalilautakunnan A:han kohdistaman hakemuksen.
Perustelut
Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa, lapsen elatuksesta annetussa laissa ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta.
Toimeentulotuesta annetun lain 19 §:n mukaan toimeentulotukea ei saa periä takaisin, ellei samassa luvussa toisin säädetä.
Toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajan elatusvelvolliselta, jos hän on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa. Toimeentulotuesta annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.
X:n sosiaalilautakunta on maksanut A:n silloiselle puolisolle B:lle toimeentulotukea ajalla 26.2.-18.4.2007 yhteensä 420,74 euroa. Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään X:n sosiaalilautakunnan hakemuksesta toimeentulotuesta annetun lain nojalla velvoittanut A:n suorittamaan X:n kaupungille takaisin vaaditut 420,74 euroa katsoen A:n tahallaan laiminlyöneen B:hen avioliittolain nojalla kohdistuvan elatusvelvollisuutensa.
A on ollut toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 2 momentin perusteella velvollinen huolehtimaan puolisonsa B:n elatuksesta siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa säädetään.
Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Toimeentulotuesta annetun lain 19 §:n sisältämän takaisinperintäkiellon mukaan toimeentulotukea ei peritä takaisin, ellei lain 4 luvussa tosin säädetä. Toimeentulotuki voidaan lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan periä takaisin tuen saajan elatusvelvolliselta, jos hän on tahallaan laiminlyönyt elatusvelvollisuutensa.
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan puolisot ovat muuttaneet asumaan erilleen vuonna 2006. A on työskennellyt siivoojana ja hänen bruttotulonsa ovat olleet keväällä 2007 noin 1 160 - 1 400 euroa kuukaudessa. Hänen asuntonsa vuokra on ollut 650 euroa kuukaudessa.
Toimeentulotukea saaneen B:n tulona on keväällä 2007 ollut työmarkkinatuki 382,56 euroa kuukaudessa, minkä lisäksi hän on saanut asumismenoihinsa asumistukea helmikuussa 141,31 euroa ja 400,14 euroa sekä maaliskuussa 274,69 euroa. Toimeentulotukilaskelmassa B:n menoiksi on hyväksytty asumismenot 520 euroa kuukaudessa ja toimeentulotuen perusosa 389,37 euroa.
Kun otetaan huomioon A:n vähäiset tulot ja puolisoiden olosuhteista saatu selvitys, A:n ei voida katsoa avioliittolain 46 §:n 1momentissa tarkoitetulla tavalla kyenneen ottamaan osaa puolisonsa elatukseen eikä siten tahallaan laiminlyöneen elatusvelvollisuuttaan toimeentulolain 20 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja X:n sosiaalilautakunnan hakemus hylättävä.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.